Tuntuu sanoin kuvailemattoman pahalta. Kuulin juuri, et mulle tosi tärkee ihminen on koittanu tappaa ittensä tänää. Onneks se on hengis ja voi hyvin, kiitos sen äidin. Ite olin eilen samassa pisteessä, meinas mennä henki. Sini sai mut rauhottuun ja luopuun ajatuksesta, sitten tuli toinen tekijä joka laukas itsetuhon uudestaan. No kai se on hyvä et ei menny henki eilen.
Olkaa onnellisia jos teillä on äiti joka hoivaa ja välittää. Jos teillä on hyvät välit äitiin. Jos äiti on sulle tärkein ja läheinen. Tai vaikka sitten isä. Äitiä tai isää ei pysty korvaan ketään. Sattuu niin paljon taas kun ei ole äitiin sellaiset välit et vois mennä sille sanoon, et mul on paha olla, tai en jaksa elää enää, tai vaan mennä ja itkee pahaa oloaan ja se lohduttais. :’(
Etpä ole ainoa. -.-
VastaaPoista