Onnellinen?

Pää on ihan sekasin ikävästä. On niin ikävä poikaystävää, vaikkei siit oo viel ees viikkoo ku nähtiin viimeks. Tänään se juo kavereitten kans, ni pitäs jaksaa viel huomiseen ootella. Nyt ku itel on muutto alla eikä uutta asuntoo oo löytyy ni oon muuttamas vanhempien luona olevaan piharakennukseen. Tuomas tuleeki meille nyt sitten tänne minne oon muuttamassa ekaa kertaa huomenna. Ite oon täst lähös hakeen tän päivän osuutta muuttokuormasta, ja huomenna lisää ennen ku nään Tuomaksen. Oon jotenki onnellinen. Lääkkeet oon muistanu ottaa täl viikol joka päivä, muistan ne jos haluan muistaa.

Lääkkeet

En tie mikä on ku enää ei huvita ottaa niitä lääkkeitä mitä pitäs ottaa. En muista ja sitten ku muistan niin ei huvita mennä hakeen, tai niinku tänä aamuna, muistin kyllä lääkkeet, ne oli jo mul kädessäki, mut en sitten vaan ottanu niitä. Nyt tuli joku aika sit vierotus oireita ni kävin ottaan ne, ku en pariin päivään oo ottanu. Edelleen kärsin vierotusoireista, vaik siit on jo aikaa ku otin sen lääkkeen. Omal taval nää vierotus oireet on huvittavia, mut toisaalt tosi rasittavia. Päässäpyörii, huimaa jos ei pääse ottaan niit lääkkeit ni sit myöhemmin se etenee siihen et liikkeet alkaa oleen hallitsemattomia ja voi mennä jalat alta ku yhtäkkiä jalat käyttäytyykin erilailla ku on tottunu. En vaan voi olla koulussa näiden oireiden kanssa, ni pakko käyttää niit lääkkeit ainaki jokatoinen päivä. Pitäs ryhdistäytyä, kaverit sanoo et ota ne lääkkeet, omaks parhaaks ne on ja ne auttaa sua. Tien ton itekki, mut motivaatio ottaa niitä karkas jonnekki. Koitan nyt ens viikolla ryhdistäytyä ja ottaa lääkkeen jokapäivä.

Tällä hetkellä mieltä raastaa armoton vauvakuume, joka on jatkunu jo pitkään. Asiaa ei kauheesti auta se et ympärillä on ihmisiä jotka on pienen lapsen kanssa tai odottaa, tai sitten muuten kysellään et koska on sun vuoros. No tien etten halu lasta ennen ku koulu on valmis, piste. Se ei muutu mihkää siitä, järki sanoo nytki, ettei vielä. No kerran järki kieltää lapsen täst hetkest ni toivon koko ajan et koulu ois jo valmis ja mein suhde ois pidemmällä ja kaikkee tälläst, et olosuhteet ois mahdolliset vauvalle. En kyl oo sanonu mitää "vauvan" isälle, mun vauvakuumeest, ja se jo tyrmäs mut...sano suoraan et hän ei sitten halu lasta viel pitkään aikaan. No tyydyn täl hetkel osaani ja koitan sen koulun hoitaa, ehkä vuoden päästä vois miettiä ku koulun saa valmiiks yhteen muuttoa, siitä mä nyt tyydyn haaveilemaan. Toivon et tää suhde kestäis.

Yksin

Kaikki alko maanantaista...maanantaina yks kaveri, jota pidin ystävänä, unohti puhelimensa meille. Tiistaina koitettiin ettiä sitä meiltä, mut ei löydetty. Eilen, eli perjantaina, löysin sen parvekkeelta. Oli huonot välit tähän kaveriin, enkä siks tienny pitäiskö myydä se puhelin vai palauttaa, kun ei yhtään tehnyt mieli palauttaa sitä. Kerroin siitä vain yhdelle henkilölle. Illalla saatiinkin sovittua mein riidat ja oltiin taas ystäviä, mutta unohdin antaa sen puhelimen autosta sille. Tänään sen äiti soitti raivotakseen mulle, kun se kelle olin kertonu oli ilmiantanu mut, et se oli eilen mulla ja aion myydä sen, ainut vaan että se ei ollut enää siinä vaiheessa totta. No tän "ystävän" äiti on raivonnu ja haukkunu mua koko päivän siitä et se oli mulla ollu kuulemma koko viikon enkä vaan kiusallani halunnu palauttaa sitä ja et aioin viel myydäkki sen. No sinne meni se kaverisuhde, ainut vaan et tää ketä bustas mut, jostain syystä jätti mut kans. En tie yhtään miks, mitä mä tein sille väärin, miks se jätti mut, vaikken oo ees sille vihanen, siit mitä se teki. Sit yks kolmaski kaveri jätti mut tänää tän saman jupakan takii. Tiedän itekki tehneeni väärin, mut oliks toi niin paha teko et sen takii kaikkien piti jättää...Sydän murtu palasiks, halun pois täält, en jaksa tälläst enää...

Normi päivä

Millainen on normi päivä? Normi päivä taitaa olla sellainen päivä, ettei tapahdu mitään erikoista. Mun normi päivä on koulua, kotiiin, päikkärit ja kotona puuhastelua, eli ei mitään järkevää. Kotona puuhasteluun voisi kuulua pyykin pesua, siivosta, järjestelyä, ruuan laittoa yms. Mutta itse en ole jaksanut lähiaikoina pahemmin tehdä kotitöitä. Kaupassa jaksan käydä, mutta ruokaa en jaksa kotona yleensä tehdä. Tänään leivoin koulussa kakkupohjan, jonka ostin kotiin. Kotona täytin sen ja päällystin. Itse sanoisin ettei siitä nyt niin ihmeellisen hieno tullut, mutta toivottavasti hyvän makuinen. Kuva mun tekemästä kakusta. Sokerikukkien väsäämisessä meni tovi, mutta kyllä niitä kannattaa väsäillä, ehkä niissä joskus on mestari sitten.

Kävin myös kuraattorilla ja psykiatrialla tänään. Eipä mitään uutta, väsyttää ja masentaa. Huomenna pitäs jaksaa hakea resepti polilta, että sais lääkkeet hakee apteekista. Pikku asiatkin on alkanu ärsyttämään. Tänään koulussa meinas mennä pari kertaa hermo yhteen mein luokkalaiseen. Huuhtelen kananmunia jotka juuri sain kuorittua niin yks tunkee ottamaan vettä kattilaan samasta hanasta, tai sitten sillä välin kun olin kuraattorilla niin se sotki koko sen mun vastuualueen, niin et jouduin siivoon sen uudelleen. Sit sain sen siivottua, että pääsen siihen leipoon, meen ottaan reseptin niin pöytä on vallattu. Että otti pannuun siinä vaiheessa. Loppu päivä meni jo paremmin. En näytä kellekkään et ärsyttää, mut ärsytti kyl jossain vaiheeski niin paljo, et teki mieli alkaa ärsyttään muita sit tahallaan. Juu, olen välillä vähän ilkikurinen, kun ajattelen tollasta, en kuitenkaan sortunut tekemään mitään. : )

Miksi aina minä

Miks aina mä oon vaikeuksissa? Aina kun elämän risukasaan paistaa aurinko ja sielt osuu yks pieni säde muhun joku tuo siihen risun ettei vaan paista aurinko perille asti. Aina kun menee paremmin tai luulen saaneeni jonkin ongelman ratkaistua, niin tulee uusi ongelma. Näin peräänajon, ja itse en mielestäni ole syyllinen siihen. Tai ainakaan ollut...ainut vaan että kolme autollista ihmisiä syytti siitä mua. En lähellekkään koskenut yhteenkään autoon. Miks tääki on nyt sit mun syytäni? Sain kuulla yhtä sun toista, joista mieleeni eniten jäivät seuraavat: ajokortti muropaketista, sust on muutenki ollu pelkkää harmia, "en rauhotu ennen ku sun elämäs on helvettiä", rikospaikalta pakeneminen. Ehkä oonki luullu itestäni liikoja ja oonki oikeesti aika harvinaisen huono kuski, ehken ookkaa hyvä kuski vaikka niin oon luullukki. Luulin et oon kahdessa asiassa hyvä, mut ehken ookkaa. Ja se toinenkin varmaan osottautuu vääräksi luuloksi. No sitten toi susta on muutenki ollu pelkkää harmia koski asumista. Asun tosi levottomassa talossa ja kaikki möykkää aina viikonloppusin, no ne syytti et must on siel harmii. Eihän toki niist kenestäkää muusta oo mitää ongelmii, vain musta. Seuraavassa, ois pitäny sanoo sille takas et, voit rauhottuu hyvin sitten jo, mun elämä on jo helvettiä. No se varmisti et tää edellinen helvetti oliki vasta esiaste, ja luulen et tää olo mikä mul on nyt on vasta alkua. Enkä mielestäni paennut rikospaikalta, kellekkään ei näyttänyt sattuneen mitään joten ohitin autot ja jatkoin matkaa ja vähän ajan päästä menin siitä ohi uudelleen ja käännyin ja vielä kerran uudelleen. Kaikki näytti olevan ok. Olisin tietty voinut kysyä siltä kuskilta, joka perään ajoi, että onks sil joku invalupa ku se ajo keppien kanssa...

BDI:n täyttöä osa 2

En rupea tänne kopioimaan kaikki BDI:n kohtia, ne vaihtelevat hiukan välillä ja ne löytyy netistäkin. Itse käytin terveysportin BDI:tä. 5. 0 En tunne erityisemmin syyllisyyttä, 1 Minusta tuntuu, että olen aika huono ja kelvoton, 2 Nykyään tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi melkein aina, 3Tunnen olevani erittäin huono ja arvoton. Must tuntuu et mä oon aiheuttanu tän masennuksen ite ittelleni. Mitäs oon ajatellu masentuneesti ja sillei. Melkein aina mul on niin epävarma olo itestäni, tuntuu et kaikki muut on niin paljo parempia ja oikees. Ja vaikka tietäisinki olevani oikeessa, en uskalla olla muita vastaan tai korjata ääneen heidän virheitään. Tuntuu kuin kaikki muut luokkalaiset olisi jotenki kelvollisempia ja parempia, vaikka mulle onki monta kertaa sanottu et oon hyvä oppilas, silti tuntuu et muut pätee yli.

6. 0 En koe että minua rangaistaan, 1 Tunnen, että jotain pahaa voi sattua minulle, 2 Uskon että kohtalo rankaisee minua, 3 Tunnen että olen tehnyt sellaista, josta minua on syytäkin rangaista. Aina kun sattuu jotain pahaa mulle ni uskon et oon tehny jotain minkä takia niin kävi, ja aina löydän myös sen mikä se syy oli. Että olen tehnyt väärin jotakin tai jotakin pahaa, ollut liian ilkeä tai paha ihminen. Tähän kuraattori ja moni muu on sanonut ettei must pahaa sais, mut ei ne tie mitä mun päässä liikkuu. No siihen yks sano kerran et itseasiassa kyl me aika tarkkaan tiedetään mitä sun päässä liikkuu, no ne on sen alan ihmisiä. Mut must tuntuu silti et oon ollu pahis jos jotain sattuu ja se on rangaistus mulle. Tai aina kun kerron jostain hyvästä asiasta muille mitä mulle on sattunu tai sattumassa, niin sitä asiaa kohtaan osuu onnettomuus. Kun seurustelin ja kerroin siitä muutamille niin meille tuli pian sen jälkeen ero, tai kun kerroin meneväni treffeille ne peruuntu. Ja tälläisiä tapahtumia on vaikka kuinka paljon mulle sattunu. Mut on jollain tavalla tuomittu olemaan epäonninen, kirottu.

9. Käsittelee itsetuhoisuutta, eilen kun ajelin kotiin tuli mieleeni, että mitä jos ajaiski kolarin. Mietein kaikkia seurauksia ja kaikkea jo valmiiksi ja kaikki vaikutti hyvältä, mutta yksi kohta sai minut itkemään, entäs minulle niin rakas Brenda. Jos ottaisin sen mukaan kolariin niin se voisi kuolla kanssani, mutta jos se jääkin kitumaan, tai jos se jääkin henkiin, tai mitä jos itse jäänkin henkiin ja se kuolee. En voisi jättää sitä tänne, enkä pärjäisi ilman sitä. Siinä se ongelma onkin. Enkä ikimaailmassa pystyis tappamaan sitä tahallani, ja jos se kuolis mun takii vahingos ni en pystyis elään itteni kanssa. No nyt on kuitenkin uusi päivä ja itsetuhoisuus jäi eiliseen. Ja pakko sanoo, et onneks en tehny mitää tyhmää, ja onneks tollasii ajatuksia ei tuu enää usein ees.

BDI:n täyttöä osa 1

En tunne itseäni surulliseksi, itseasiassa en tunne mitään. BDI:n ensimmäinen kohta, 0 en ole surullinen, 1 olen alakuloinen ja surullinen, 2 olen tuskastumiseen asti surullinen ja alakuloinen, 3 olen niin onneton, etten enää kestä. Mikään näistä ei kuvaa olotilaani, nyt eikä ole pitkään aikaan kuvannut. En ole surullinen, olen alakuloinen, mutta en surullinen. Noista valitsisin silti varmaan kakkos-vaihtoehdon, koska se osuisi kaikista lähimmäksi totuutta. Olen väsynyt tähän alakuloisuuteen, en kestä sitä enää. Halun saada elämään merkityksen. Halun hyviä tunteita ja huonoja, en tälläst tasapaksua harmaata olotilaa.

BDI:n toisessa kohdassa puhutaan tulevaisuudesta. Niin mikä tulevaisuus... 0 Tulevaisuus ei masenna eikä pelota minua, 1 Tulevaisuus pelottaa minua, 2 Minusta tuntuu, ettei tulevaisuudella ole tarjottavanaan minulle juuri mitään, 3 Minusta tuntuu, että tulevaisuus on toivoton, enkä jaksa uskoa että asiat muuttuvat tästä parempaan päin. Oon samaa mieltä taas useamman kohdan kanssa. En pelkää tulevaisuutta, mutten usko tästä asioiden muuttuvankaan. Tuntuu ettei mulla ole paikkaa tässä maailmassa. En näe tulevaisuutta, enkä halua ees miettiä asioita tulevaisuuteen.

3. 0 En tunne epäonnistuneeni, 1 Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut useammin kuin muut ihmiset, 2 Elämäni on tähän asti ollut vain sarja epäonnistumisia, 3 Minusta tuntuu, että olen täysin epäonnistunut ihmisenä. Ykkönen kuvaa parhaiten ajatusmaailmaani, tuntuu että epäonnistun tosi usein asioissa mitä koitan tehdä. Tuntuu että mut on kirottu epäonnistumaan lähes aina mitä teenkin, huono onni seuraa minua muutenkin.