Normi päivä

Millainen on normi päivä? Normi päivä taitaa olla sellainen päivä, ettei tapahdu mitään erikoista. Mun normi päivä on koulua, kotiiin, päikkärit ja kotona puuhastelua, eli ei mitään järkevää. Kotona puuhasteluun voisi kuulua pyykin pesua, siivosta, järjestelyä, ruuan laittoa yms. Mutta itse en ole jaksanut lähiaikoina pahemmin tehdä kotitöitä. Kaupassa jaksan käydä, mutta ruokaa en jaksa kotona yleensä tehdä. Tänään leivoin koulussa kakkupohjan, jonka ostin kotiin. Kotona täytin sen ja päällystin. Itse sanoisin ettei siitä nyt niin ihmeellisen hieno tullut, mutta toivottavasti hyvän makuinen. Kuva mun tekemästä kakusta. Sokerikukkien väsäämisessä meni tovi, mutta kyllä niitä kannattaa väsäillä, ehkä niissä joskus on mestari sitten.

Kävin myös kuraattorilla ja psykiatrialla tänään. Eipä mitään uutta, väsyttää ja masentaa. Huomenna pitäs jaksaa hakea resepti polilta, että sais lääkkeet hakee apteekista. Pikku asiatkin on alkanu ärsyttämään. Tänään koulussa meinas mennä pari kertaa hermo yhteen mein luokkalaiseen. Huuhtelen kananmunia jotka juuri sain kuorittua niin yks tunkee ottamaan vettä kattilaan samasta hanasta, tai sitten sillä välin kun olin kuraattorilla niin se sotki koko sen mun vastuualueen, niin et jouduin siivoon sen uudelleen. Sit sain sen siivottua, että pääsen siihen leipoon, meen ottaan reseptin niin pöytä on vallattu. Että otti pannuun siinä vaiheessa. Loppu päivä meni jo paremmin. En näytä kellekkään et ärsyttää, mut ärsytti kyl jossain vaiheeski niin paljo, et teki mieli alkaa ärsyttään muita sit tahallaan. Juu, olen välillä vähän ilkikurinen, kun ajattelen tollasta, en kuitenkaan sortunut tekemään mitään. : )

Miksi aina minä

Miks aina mä oon vaikeuksissa? Aina kun elämän risukasaan paistaa aurinko ja sielt osuu yks pieni säde muhun joku tuo siihen risun ettei vaan paista aurinko perille asti. Aina kun menee paremmin tai luulen saaneeni jonkin ongelman ratkaistua, niin tulee uusi ongelma. Näin peräänajon, ja itse en mielestäni ole syyllinen siihen. Tai ainakaan ollut...ainut vaan että kolme autollista ihmisiä syytti siitä mua. En lähellekkään koskenut yhteenkään autoon. Miks tääki on nyt sit mun syytäni? Sain kuulla yhtä sun toista, joista mieleeni eniten jäivät seuraavat: ajokortti muropaketista, sust on muutenki ollu pelkkää harmia, "en rauhotu ennen ku sun elämäs on helvettiä", rikospaikalta pakeneminen. Ehkä oonki luullu itestäni liikoja ja oonki oikeesti aika harvinaisen huono kuski, ehken ookkaa hyvä kuski vaikka niin oon luullukki. Luulin et oon kahdessa asiassa hyvä, mut ehken ookkaa. Ja se toinenkin varmaan osottautuu vääräksi luuloksi. No sitten toi susta on muutenki ollu pelkkää harmia koski asumista. Asun tosi levottomassa talossa ja kaikki möykkää aina viikonloppusin, no ne syytti et must on siel harmii. Eihän toki niist kenestäkää muusta oo mitää ongelmii, vain musta. Seuraavassa, ois pitäny sanoo sille takas et, voit rauhottuu hyvin sitten jo, mun elämä on jo helvettiä. No se varmisti et tää edellinen helvetti oliki vasta esiaste, ja luulen et tää olo mikä mul on nyt on vasta alkua. Enkä mielestäni paennut rikospaikalta, kellekkään ei näyttänyt sattuneen mitään joten ohitin autot ja jatkoin matkaa ja vähän ajan päästä menin siitä ohi uudelleen ja käännyin ja vielä kerran uudelleen. Kaikki näytti olevan ok. Olisin tietty voinut kysyä siltä kuskilta, joka perään ajoi, että onks sil joku invalupa ku se ajo keppien kanssa...

BDI:n täyttöä osa 2

En rupea tänne kopioimaan kaikki BDI:n kohtia, ne vaihtelevat hiukan välillä ja ne löytyy netistäkin. Itse käytin terveysportin BDI:tä. 5. 0 En tunne erityisemmin syyllisyyttä, 1 Minusta tuntuu, että olen aika huono ja kelvoton, 2 Nykyään tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi melkein aina, 3Tunnen olevani erittäin huono ja arvoton. Must tuntuu et mä oon aiheuttanu tän masennuksen ite ittelleni. Mitäs oon ajatellu masentuneesti ja sillei. Melkein aina mul on niin epävarma olo itestäni, tuntuu et kaikki muut on niin paljo parempia ja oikees. Ja vaikka tietäisinki olevani oikeessa, en uskalla olla muita vastaan tai korjata ääneen heidän virheitään. Tuntuu kuin kaikki muut luokkalaiset olisi jotenki kelvollisempia ja parempia, vaikka mulle onki monta kertaa sanottu et oon hyvä oppilas, silti tuntuu et muut pätee yli.

6. 0 En koe että minua rangaistaan, 1 Tunnen, että jotain pahaa voi sattua minulle, 2 Uskon että kohtalo rankaisee minua, 3 Tunnen että olen tehnyt sellaista, josta minua on syytäkin rangaista. Aina kun sattuu jotain pahaa mulle ni uskon et oon tehny jotain minkä takia niin kävi, ja aina löydän myös sen mikä se syy oli. Että olen tehnyt väärin jotakin tai jotakin pahaa, ollut liian ilkeä tai paha ihminen. Tähän kuraattori ja moni muu on sanonut ettei must pahaa sais, mut ei ne tie mitä mun päässä liikkuu. No siihen yks sano kerran et itseasiassa kyl me aika tarkkaan tiedetään mitä sun päässä liikkuu, no ne on sen alan ihmisiä. Mut must tuntuu silti et oon ollu pahis jos jotain sattuu ja se on rangaistus mulle. Tai aina kun kerron jostain hyvästä asiasta muille mitä mulle on sattunu tai sattumassa, niin sitä asiaa kohtaan osuu onnettomuus. Kun seurustelin ja kerroin siitä muutamille niin meille tuli pian sen jälkeen ero, tai kun kerroin meneväni treffeille ne peruuntu. Ja tälläisiä tapahtumia on vaikka kuinka paljon mulle sattunu. Mut on jollain tavalla tuomittu olemaan epäonninen, kirottu.

9. Käsittelee itsetuhoisuutta, eilen kun ajelin kotiin tuli mieleeni, että mitä jos ajaiski kolarin. Mietein kaikkia seurauksia ja kaikkea jo valmiiksi ja kaikki vaikutti hyvältä, mutta yksi kohta sai minut itkemään, entäs minulle niin rakas Brenda. Jos ottaisin sen mukaan kolariin niin se voisi kuolla kanssani, mutta jos se jääkin kitumaan, tai jos se jääkin henkiin, tai mitä jos itse jäänkin henkiin ja se kuolee. En voisi jättää sitä tänne, enkä pärjäisi ilman sitä. Siinä se ongelma onkin. Enkä ikimaailmassa pystyis tappamaan sitä tahallani, ja jos se kuolis mun takii vahingos ni en pystyis elään itteni kanssa. No nyt on kuitenkin uusi päivä ja itsetuhoisuus jäi eiliseen. Ja pakko sanoo, et onneks en tehny mitää tyhmää, ja onneks tollasii ajatuksia ei tuu enää usein ees.

BDI:n täyttöä osa 1

En tunne itseäni surulliseksi, itseasiassa en tunne mitään. BDI:n ensimmäinen kohta, 0 en ole surullinen, 1 olen alakuloinen ja surullinen, 2 olen tuskastumiseen asti surullinen ja alakuloinen, 3 olen niin onneton, etten enää kestä. Mikään näistä ei kuvaa olotilaani, nyt eikä ole pitkään aikaan kuvannut. En ole surullinen, olen alakuloinen, mutta en surullinen. Noista valitsisin silti varmaan kakkos-vaihtoehdon, koska se osuisi kaikista lähimmäksi totuutta. Olen väsynyt tähän alakuloisuuteen, en kestä sitä enää. Halun saada elämään merkityksen. Halun hyviä tunteita ja huonoja, en tälläst tasapaksua harmaata olotilaa.

BDI:n toisessa kohdassa puhutaan tulevaisuudesta. Niin mikä tulevaisuus... 0 Tulevaisuus ei masenna eikä pelota minua, 1 Tulevaisuus pelottaa minua, 2 Minusta tuntuu, ettei tulevaisuudella ole tarjottavanaan minulle juuri mitään, 3 Minusta tuntuu, että tulevaisuus on toivoton, enkä jaksa uskoa että asiat muuttuvat tästä parempaan päin. Oon samaa mieltä taas useamman kohdan kanssa. En pelkää tulevaisuutta, mutten usko tästä asioiden muuttuvankaan. Tuntuu ettei mulla ole paikkaa tässä maailmassa. En näe tulevaisuutta, enkä halua ees miettiä asioita tulevaisuuteen.

3. 0 En tunne epäonnistuneeni, 1 Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut useammin kuin muut ihmiset, 2 Elämäni on tähän asti ollut vain sarja epäonnistumisia, 3 Minusta tuntuu, että olen täysin epäonnistunut ihmisenä. Ykkönen kuvaa parhaiten ajatusmaailmaani, tuntuu että epäonnistun tosi usein asioissa mitä koitan tehdä. Tuntuu että mut on kirottu epäonnistumaan lähes aina mitä teenkin, huono onni seuraa minua muutenkin.

Opinnäytetyö

Haluaisin tehdä opinnäyte työn syömishäiriöistä, mutta en tie käykö se aiheena. Pitäisi miettiä miten sen toteuttaa keittiössä. Eli aiheen pitäisi olla sellainen että se on mahdollista toteuttaa myöskin keittiössä, aiheen pitää siis liittyä ruokaan. No syömishäiriöt liittyvät voimakkaasti ruokaan. Tietty ateriakokonaisuutena voi olla melkein mikä vain, koska anorektikko ei söisi sitä, bulimikko oksentaisi sen tai jättäisi syömättä ja ortorektikko ei söisi. Tietty voisi tavoitella niihin kaikkiin sopivia kokonaisuuksia, tai jokaiseen sopivia osia. Esim. anoreksiaan salaatti, bulimiaan herkkuja ja ortoreksiaan terveellistä. Siinä olisi silloin kaikille tyypillisimmät ongelmakohdat esille tuotuna. Kirjallisesta osuudesta tulisi minulle todella helppo kirjoitettava. Kirjoittaisin sairaudesta, sen ongelmista ja sairastavien henkilöiden suhteesta ruokaan. Ottaisin muutaman henkilön ja kertoisin heidän suhteestaan ruokaan, mitä he tykkäävät syödä ja mitkä ovat heidän pahimmat painajaisensa, lempiruuat yms. Jos en saa tehdä tästä aiheesta opinnäytetyötä, en tiedä mistä tekisin, mikään ruokaan liittyvä aihe ei oikeastaan muut kiinnosta.

Avaimet

Aamu alkoi hyvin, iltapäivällä hiukan alkoi ärsyttämään ja ilta oli katastrofi. Iltapäivällä minun, äidin ja pikkusiskon piti mennä kämpällä käymään, ja samalla verotoimistossa ja isännöinnissä irtisanomassa asunto. No sen sijaan, että oltais päästy Loimaalle, pitikin lähteä Forssaan kun veljen pyärästä hajos moottorin vierestä joku ratas. No ei ehitty verotoimistoon eikä muuallekkaan. Illalla piti lähteä äidin siskon mökille, niin tuli kauhea tappelu ja jotenkin se päättyi siihen et kaikki oli taas mun syytäni. Isä käski lähtee muualle ja sit ku käynnistin auton ja olin lähdössä niin se vei mun avaimet ja sano et ei sua voi päästää täält mihkä ku ei tie mist sairaalast sitte soittavat. Olipa taas reilusti sanottu. Ja äiti otti sen, etten tykkää pakettiautoista niin, etten voi olla sen kyydissä. Miks mä olin taas se paha? Oonko oikeesti vaan sen verran paha, et pahat asiat seuraa mua...

Kotiin

Torstai oli hyvä päivä, pidettiin kavereitten kans hauskaa ja kaikil oli oikeesti kivaa. Perjantaina olin parin eri kaverin kans ja se oli katastrofi. Kaikki kolme alko tappleen keskenään ja nyrkit heilu, mun sit tarvi soittaa siihe poliisit. Ite olin siin niin shokis et aloin itkeen, olin siis selvinpäin ku olin kuskina. Ilta päätty siihen et yks niist, se ketä aloti sen hakkaamisenki, sano mulle, et "nii, mee sä vaan kotii itkee ja tapa ittes sinne". Se osu ja uppos, mun menneisyyden takii. Sunnuntaina meni Sinilt lupa muutaa mun luokse asuun, joten nyt pitäs ettiä uus kämppäki. Koko eilinen meni vaan nukkuessa, en noussu sängyst koko päivänä. Tänää vein auton huoltoon aamulla ja kävelin sen 3 kilsaa kämpälle. Nyt oottelen et Emma, mun sisko, tulee hakeen mut kämpält ja vie kotiin. Jos mieliala hiukan kohenis ku on kotona hiuka välillä.

Kirottu

Miks mut on kirottu. Aina ku meinaan saada onnen ni se viedään multa pois. Miks mä en saa olla onnellinen, mut kaikki muut saa? Miks mun onni ei oo mua varten? Täs ei oo mitää järkee, halun lopettaa syömisen ja kaiken muunkin, halun jäädä makaan sängynpohjalle, vaan maata siinä ja nukkua. Miks mut jätettiin taas. Pakko sen vian on olla mussa, miks muuten kaikki vaan jättää. Kukaan ei jaksa auttaa mua jaloilleen, vaan aina kun oon melkein pystyssä niin päästää irti ja kaadun takas kuopan pohjalle.

"Ammu minut jos haluta, mutta älä ammu sydämeen, sillä sinä olet siellä"

Miks aina ku luulet olevas kuopan pohjalla niin tulee joku ja tönäsee sut sen kuopan kuoppaan. Tai jos seisot kivellä siel kuopassa et oisit vähä ylempänä pois pääsyä niin joku vie sen kiven pois. Jossain oli hyvin sanottu, "joka päivä joku nostaa kiven pois polultasi niin, että sinun on helpompi kävellä siinä", mut jonnekki ne kivet nostetaan tai heitetään, ja se nyt sattuu vaan oleen mun polkuni minne kasataan niitä kompastuskiviä. Tiedän hyvin etten oo ainut maailmassa kenel menee näin huonosti, jollain voi mennä huonomminkin, mut miks aina minä. Miks mulle ei välillä suoda onnea tai hyvää oloa. Mut on ihan varmaan kirottu, tai sit oon tehny jotain josta tää on rangaistus, että se jätti mut taas. Joo, eli mul oli jotain pientä mun exän kans, ja se jätti mut uudelleen. En sain uskoa tulevaisuuteen, aina vaan sattuu ku uskon tulevaisuuteen. Kaikki on yhdentekevää, antakaa mun jäädä tähä...

Masentaa

Miks koko ajan vaan masentaa, ei jaksa tehä mitää eikä kiinnostuu mistään. Tänäänki jouduin taas lähteen koulusta aikasemmin pois ku en pystyny oleen siel kokopäivää. Oon tyytyväinen et pärjäsin siel 5 tuntii mut tunti jäi viel. Harmittaa ku se jää sit korvattavaks, vaikka luvallinen onkin.

Kaikki tuntuu niin turhalta, vois pelata jotai pelii, mut se on ihan typerää, siinä ei oo mitää järkee. Vois istuu facebookisssa, mut oikeestaan siinäkään ei oo mitää järkee. En jaksa tehä ruokaa tai siivota, leffoin kattomises ei oo mitää järkee, en jaksais vaan maata paikoillanikaan. Missään ei oo mitään järkee, ja se vaan pahentaa masennusta. Halun jonku järkevän syyn elää. Ennen mulle oli tärkeetä, et löytäis jonku kenen kanssa elää ja sais lapsia sit joskus, nyt, en edes tie halunko lapsia, ei siin oo se elämän tarkotus. Jos sulla on lapsia, niin ne on vaan hetken ilo sun elämässäs, sitten ne muuttaa pois sun luota ja sä vaan istut ja odotat et ne tulis käymään sun luonas. Onks tää elämä tässä? Miks opiskella ja mennä töihin, hankkia tavaraa ym. kaikki hajoo kuiteski jossai vaihees ja kaikki on kuitenkin loppu peleissä turhaa.