Masennuksen kahleet

Taas kirjottelen täält koulusta, oli koko päiväks mukamas tehtäviä, tein ne jo ja opettaja sanoi että ne on hyvin tehty, eli en hutiloi mun tehtäviä vaikka nopeesti ne teenkin. En välil tajuu miten porukalla voi kestää tehdä niin kauan tehtäviä. Tehdään ryhmissä, et 6 tuntia riittää tähän tehtävään, no mä teen yksin ja sain sen 3 tunnissa valmiiks. Vähemmän pelejä ja höpötystä ja enemmän töitä ni saa nopeemmin valmiiks. Muut pelaa jotain tai puhuu, ni ei ne saa niit valmiiks niin nopeesti.

Masentaa tasasesti. Ei oo ollu mitää ihmekohtauksia pitkään aikaan. Meinaan tälläst et tuntuis mielettömän pahalta tai tekis mieli tappaa ittensä, 2 kuukautta menny jo tällei tasasesti, ja se on mulle tosi pitkä aika. Usein mietin masennuksissani, et miks elän, mikä on se syy miks oon viel hengis. Ja varmaan yhtä usein tulee ajateltua, et jos ois joku jonka takia elää ni oisin parantunu masennuksesta. No ei se niin vaan mene, kyllähän se toinen jota rakastaa auttaa jaksamaan, mutta ei se paranna. Masennus on sitonu kahleensa niin tiukasti kiinni muhun, et ei yks henkilö saa niitä rikki. Huomasin sen kun seurustelin. Olin onnellinen ja mun oli hyvä olla aina kun olin sen pojan vierellä, mutta sillon kun se ei ollut mun lähellä, masennus taas voitti. Mutta ne hetket kun puhu sen kanssa tai oli sen lähellä, sillon se voitti aina masennuksen.

Sydämen paikkausta?

Se kaveri joka mut jätti, se josta olen jonkun verran kirjoittanut aikaisemminkin tänne, hän halusi sopia. Sovittiin vissii asiat ja kaikki on nyt kunnossa? Kuka tietää. Kuunhan itse muistan olla varuillani sen suhteen etten kiinny uudestaan liikaa, ettei mee henki. En ois uskonu tän päivän koittavan, mut tässä ollaan sovussa. Sanoin sille et mul oli ikävä sitä ja sit ku se sano et niin silläki oli mua, ni meinasin alkaa itkee. Must on niin ihanaa ku sovittiin, en halu enää ikinä olla sen kanssa riidoissa, rakastin sitä ihmistä niin paljo, ja välitän edelleen. Kuka tietää mitä seuraavaks tapahtuu. Toivottavasti nyt hetken aikaa hyviä asioita. Mut on ihanaa et saatiin sovittua, sorry tälläne hehkutus, oon vaan niin helpottunut.

Toivon toisenkin suhteen toimivan hyvin. Tää toinen suhde vois olla oikeen kokonen tilkku mun rikottuun sydämeen, jos siihen sais ees yhen paikan...

Tylsää

On siis aika harvinaisen tylsiä oppitunteja. Tehdään aterix:ia, sain jo 2 tunnin jälkeen tehtävät tehtyä, ollaan nyt tehty niitä jo neljättä tuntia. Säädän täällä vähän omiani, kun lisätehtävät mitä sain on niin kurjia. Miks ahkeria oppilaita rangaistaan aina mälsillä lisätehtävillä?? Lisätehtävät puolessa välissä, ei jaksa enää millää tehä niitä. Vielä 2 tuntia pitäs istuskella täällä ja jaksaa tehä näit. Kuvana koulun logo...

Väsynyt, mutta silti onnellinen?

Maanantaina olisi pitänyt olla korvaamassa, mutta katsos kun en jaksanut mennä, sen sijaan nukuin 18 tuntisen yön...tiistaina menin vasta 10:neen kouluun ja olin siellä 3tuntia mitä pitikin. Tänään olisi pitänyt mennä kouluun 8:si, mutta kas kas, jäin kotiin nukkumaan, nukuin 15 tuntia ja sitten mut herätettiin, sitten otin pikku päikkärit illemmalla ja nyt oon ollu siitä jokusen tunnin hereil ja väsyttää taas. En tajuu mikä mua vaivaa, koko ajan vaan nukuttaa enemmän ja enemmän, lääkäri sano et ihan normaalia sun kohdallas, koulu imee kaikki voimat ja sit ei jaksa kuin nukkua.

Sen aikaa tänää ku oon ollu hereil on ollu tosi ristiriitasia tunteita, välil ahdistaa ja sit oon ollu ihan onnellinenki hetken. Laitoin yhdelle ihanalle miehelle tekstarin ja se vastas siihen aika kivasti, se on ollu päivän koho kohta. Tien et elämä ei toimi niin et sais pitää kiinni ensirakkaudestaan, mut tää kyseinen henkilö oli mun ensirakkaus, sen jälkeen oon tutustunu kahteen eri mieheen, joista toinen roikku liikaa mussa, eikä oo vielkää suostunu päästään irti ja toisen kanssa ei voi kommunikoida ku kasvotusten, et senki kans oli pitkii aikoi et ei puhunu sen kans, ja nyt ku se ei ees vastaile mulle enää ni se tuskin on enää kiinnostunukkaa. Mut mä oon koko tän ajan ja oon edelleenki kiinnostunu täst ekasta, jotenki oon onnellinen pelkästään siit et saan nähä sen taas pitkästä aikaa. :))

Onnellinen?

Pitäs kaikki asiat olla kunnossa, mut itelle ne ei ookkaa. Ei mul oo asiat huonosti jos äkkiä miettii, mut sit ei osaa olla onnellinen. Miks en osaa olla onnellinen. Nytki Sini on mun seurana täällä mut oon maassa. Halun et täst tulee hauska ilta, joten pitäs koittaa piristyy. Jarkon piti tulla meille tänää, mut näemmä ei tullukkaa... -.-'

Tykkään kirjottaa, nyt ei vaan oo jaksanu sitäkää. Oon vaan niin tolkuttoman väsyny koko ajan ja nukun tosi paljon. Voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä muuhun kuin kouluun ja nukkumiseen. Taaski väsyttäs, mut nyt en anna periks, nukuin viime yönä taas ihan tarpeeks paljo, kello ympäri ja reippaasti, et tälläst taas, heräsin 4 aikaa iltapäivällä.

Roska

Olen kuin joku roska minkä voi heittää pois. Ainakin siltä tuntuu. Oon liian kiltti ihmisille, ainakin niin moni sanoo. Autan ihmisiä ja sit jos niil menee liian vaikeeks tai ne ei tarvi enää apua ne unohtaa. Heittää roskikseen mut. Ahdistaa niin saatanasti. En halu olla se roska mikä heitetää aina pois. Jolle saa sanoo mitä vaa ja kohdella miten vaa, ei se loukkaannu. No en näytä et sattu, mut oikeesti sattuu niin saatanasti. Nytki haluisin vaan itkee tätä ahdistusta. Ei oo hyvä olo, enkä tie uskallanko mennä ees kouluun maanantaina. Pitäs puhuu sen ex-kaverin kanssa sillo, kuraattori tulee siihen mukaan kans. Toivoisin et saatais välit kuntoon, mut pelkään et se satuttaa mua lisää.

Tyyny

Miks koko ajan vaan ahdistaa niin paljon, ja väsyttää. Illalla alan stressaan ja alkaa ahdistaan koulupäivä, näkeekö sitä ex-kaveria siellä, ja saako nukuttua tarpeeks, eihän aamulla oo kuoleman väsyny. Näät asiat ahdistaa ja painaa illalla mieltä. Koulussa jatkuva stressi sen ihmisen kohtaamisesta ja heti kun pääsee koulusta niin suoraan nukkumaan vaan että jaksaa illalla valvoo hetken ja mennä takas nukkuun et pääsee aamul ylös sängystä. Oon käytännössä hereil vaan muutamia tunteja hyvinä päivinä koulun lisäksi. Kuinka kauan tää väsymys ja ahdistus jatkuu? Olis niin helppo palata takas osastolle, sais levätä ja olla kaukana siitä tyypistä. Nyt kuitenkin toi vieressä oleva tyyny sängyllä on kovin houkutteleva. Halun käpertyy peiton alle ja käydä siihen makaamaan, mut tiedän etten pääse vielä useampaan tuntiin maate, voi apua, mitä huomisestakin tulee kun ei pääse nukkuun ajoissa...

Ja taas...

Taas oksensin koulussa, ruokailun jälkeen. Söin sopivasti ruokaa mut söin kaks jälkkärii. Oli pakko oksentaa, taas. Nyt ruoka etoo ja on väsy, haluisin lähtee himokselle, mut en sit oikein tie. En jaksais ajaa sinne asti. Kohtasin tänään sen ex-kaverin koulussa, keittiössä. Se jopa puhu mulle, ja ihan kiltillä sävyllä, olen todella yllättynyt. Toisaalta sen kiltti äänensävy pyytäessä väistämään satutti vaan lisää. Nyt on ikävä ja tekisi mieli itkee hajonnellee suhteelle. En kestä tätä tuskaa. Kaiken lisäks kuulen/nään vierestä (lukemalla sen blogia aina välillä) et sil on koht hyvää vauhtia anoreksia ja paha masennus. Oon huolissani sen mielenterveydestä, mut se ei anna mun enää auttaa. Ja taas meinaan itkee tääl. En jaksa tätä elämää!