Taas oksensin koulussa, ruokailun jälkeen. Söin sopivasti ruokaa mut söin kaks jälkkärii. Oli pakko oksentaa, taas. Nyt ruoka etoo ja on väsy, haluisin lähtee himokselle, mut en sit oikein tie. En jaksais ajaa sinne asti. Kohtasin tänään sen ex-kaverin koulussa, keittiössä. Se jopa puhu mulle, ja ihan kiltillä sävyllä, olen todella yllättynyt. Toisaalta sen kiltti äänensävy pyytäessä väistämään satutti vaan lisää. Nyt on ikävä ja tekisi mieli itkee hajonnellee suhteelle. En kestä tätä tuskaa. Kaiken lisäks kuulen/nään vierestä (lukemalla sen blogia aina välillä) et sil on koht hyvää vauhtia anoreksia ja paha masennus. Oon huolissani sen mielenterveydestä, mut se ei anna mun enää auttaa. Ja taas meinaan itkee tääl. En jaksa tätä elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti