Olen kuin joku roska minkä voi heittää pois. Ainakin siltä tuntuu. Oon liian kiltti ihmisille, ainakin niin moni sanoo. Autan ihmisiä ja sit jos niil menee liian vaikeeks tai ne ei tarvi enää apua ne unohtaa. Heittää roskikseen mut. Ahdistaa niin saatanasti. En halu olla se roska mikä heitetää aina pois. Jolle saa sanoo mitä vaa ja kohdella miten vaa, ei se loukkaannu. No en näytä et sattu, mut oikeesti sattuu niin saatanasti. Nytki haluisin vaan itkee tätä ahdistusta. Ei oo hyvä olo, enkä tie uskallanko mennä ees kouluun maanantaina. Pitäs puhuu sen ex-kaverin kanssa sillo, kuraattori tulee siihen mukaan kans. Toivoisin et saatais välit kuntoon, mut pelkään et se satuttaa mua lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti