BDI:n täyttöä osa 2

En rupea tänne kopioimaan kaikki BDI:n kohtia, ne vaihtelevat hiukan välillä ja ne löytyy netistäkin. Itse käytin terveysportin BDI:tä. 5. 0 En tunne erityisemmin syyllisyyttä, 1 Minusta tuntuu, että olen aika huono ja kelvoton, 2 Nykyään tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi melkein aina, 3Tunnen olevani erittäin huono ja arvoton. Must tuntuu et mä oon aiheuttanu tän masennuksen ite ittelleni. Mitäs oon ajatellu masentuneesti ja sillei. Melkein aina mul on niin epävarma olo itestäni, tuntuu et kaikki muut on niin paljo parempia ja oikees. Ja vaikka tietäisinki olevani oikeessa, en uskalla olla muita vastaan tai korjata ääneen heidän virheitään. Tuntuu kuin kaikki muut luokkalaiset olisi jotenki kelvollisempia ja parempia, vaikka mulle onki monta kertaa sanottu et oon hyvä oppilas, silti tuntuu et muut pätee yli.

6. 0 En koe että minua rangaistaan, 1 Tunnen, että jotain pahaa voi sattua minulle, 2 Uskon että kohtalo rankaisee minua, 3 Tunnen että olen tehnyt sellaista, josta minua on syytäkin rangaista. Aina kun sattuu jotain pahaa mulle ni uskon et oon tehny jotain minkä takia niin kävi, ja aina löydän myös sen mikä se syy oli. Että olen tehnyt väärin jotakin tai jotakin pahaa, ollut liian ilkeä tai paha ihminen. Tähän kuraattori ja moni muu on sanonut ettei must pahaa sais, mut ei ne tie mitä mun päässä liikkuu. No siihen yks sano kerran et itseasiassa kyl me aika tarkkaan tiedetään mitä sun päässä liikkuu, no ne on sen alan ihmisiä. Mut must tuntuu silti et oon ollu pahis jos jotain sattuu ja se on rangaistus mulle. Tai aina kun kerron jostain hyvästä asiasta muille mitä mulle on sattunu tai sattumassa, niin sitä asiaa kohtaan osuu onnettomuus. Kun seurustelin ja kerroin siitä muutamille niin meille tuli pian sen jälkeen ero, tai kun kerroin meneväni treffeille ne peruuntu. Ja tälläisiä tapahtumia on vaikka kuinka paljon mulle sattunu. Mut on jollain tavalla tuomittu olemaan epäonninen, kirottu.

9. Käsittelee itsetuhoisuutta, eilen kun ajelin kotiin tuli mieleeni, että mitä jos ajaiski kolarin. Mietein kaikkia seurauksia ja kaikkea jo valmiiksi ja kaikki vaikutti hyvältä, mutta yksi kohta sai minut itkemään, entäs minulle niin rakas Brenda. Jos ottaisin sen mukaan kolariin niin se voisi kuolla kanssani, mutta jos se jääkin kitumaan, tai jos se jääkin henkiin, tai mitä jos itse jäänkin henkiin ja se kuolee. En voisi jättää sitä tänne, enkä pärjäisi ilman sitä. Siinä se ongelma onkin. Enkä ikimaailmassa pystyis tappamaan sitä tahallani, ja jos se kuolis mun takii vahingos ni en pystyis elään itteni kanssa. No nyt on kuitenkin uusi päivä ja itsetuhoisuus jäi eiliseen. Ja pakko sanoo, et onneks en tehny mitää tyhmää, ja onneks tollasii ajatuksia ei tuu enää usein ees.