Kirottu

Miks mut on kirottu. Aina ku meinaan saada onnen ni se viedään multa pois. Miks mä en saa olla onnellinen, mut kaikki muut saa? Miks mun onni ei oo mua varten? Täs ei oo mitää järkee, halun lopettaa syömisen ja kaiken muunkin, halun jäädä makaan sängynpohjalle, vaan maata siinä ja nukkua. Miks mut jätettiin taas. Pakko sen vian on olla mussa, miks muuten kaikki vaan jättää. Kukaan ei jaksa auttaa mua jaloilleen, vaan aina kun oon melkein pystyssä niin päästää irti ja kaadun takas kuopan pohjalle.

"Ammu minut jos haluta, mutta älä ammu sydämeen, sillä sinä olet siellä"

Miks aina ku luulet olevas kuopan pohjalla niin tulee joku ja tönäsee sut sen kuopan kuoppaan. Tai jos seisot kivellä siel kuopassa et oisit vähä ylempänä pois pääsyä niin joku vie sen kiven pois. Jossain oli hyvin sanottu, "joka päivä joku nostaa kiven pois polultasi niin, että sinun on helpompi kävellä siinä", mut jonnekki ne kivet nostetaan tai heitetään, ja se nyt sattuu vaan oleen mun polkuni minne kasataan niitä kompastuskiviä. Tiedän hyvin etten oo ainut maailmassa kenel menee näin huonosti, jollain voi mennä huonomminkin, mut miks aina minä. Miks mulle ei välillä suoda onnea tai hyvää oloa. Mut on ihan varmaan kirottu, tai sit oon tehny jotain josta tää on rangaistus, että se jätti mut taas. Joo, eli mul oli jotain pientä mun exän kans, ja se jätti mut uudelleen. En sain uskoa tulevaisuuteen, aina vaan sattuu ku uskon tulevaisuuteen. Kaikki on yhdentekevää, antakaa mun jäädä tähä...