Hukun

Hukun tähän ahdistukseen ihan just. Tuntuu niin saakelin pahalt. Onneks huomenna ei oo koulua. Kova kohtalo uhkaili tänää taas. Parisuhde tilanteeni on sekva, oon tapaillu yhtä miestä 2 kuukautta, ja tänään se uhkas jättää mut. No kai viime viikkoset jättämiset kovetti sen verra, et ku se ilmotti siitä niin tuli vaan sellanen olo et no ihan sama, tee mitä tykkäät, jätä jos halut, ei kiinnosta. Nyt ahdistaa, en tie miks, tuntuu ku ois pala kurkus, ku tukehtuis ihan just tähän ahdistukseen. Elämä on epäreilua, oon siel kuopan pohjalla, seison pienen kiven päällä, ja koitan olla putoamatta alas. En kuitenkaan edes itse usko pysyväni siinä kivellä, aina on joku joka tulee ja potkasee sen kiven alta. Elämä ei olis muuten niin epäreilua. Niillä kellä menee huonosti on tarkotus varmaan mennä vielä huonommin ja niillä kellä menee hyvin mennä vielä paremmin. Vituttaaki niin saakelisti, ehkä tää kaikki onki oikeesti mun omaa syytä...