Suolaa haavoihin

"Ei käännetä veistä haavassa" sopii tähän tilanteeseen hyvin. Miks kaikki iskee samaan aikaan samaan paikkaan sen veitsensä. Eka iskee sen siihen ja toinen ja kolmas kääntää sitä ja sitten tulee vielä neljäskin! Miks nyt 5 päivän sisällä kaikkien pitää iskee se veitsensä mun sydämeen...Tekis mieli huutaa ja itkeä tuskasta, mutta itkemään en pysty tälläsest enkä viitsi alkaa huutamaankaan. Älkää kaikki iskekö sydämeen, tuska ei katoa koskaan, sen kanssa vaan oppii ajan kanssa olemaan, mutta kokemuksella tiedän, että siihen menee useampi vuosi...

Luottamus ihmisiin on kadonnut, ne loputkin rippeet katosi tiistaisen myötä. Se sama ihminen joka opetti, että ihmisiin voi luottaa, petti, jätti, hylkäs mut. Miten voisin luottaa enää. Luottaminen on typerää, siinä vaan satuttaa itsensä aina, joka kerta. Nyt pelkään koko ajan, että joku uusi hylkää, ja et jään yksin. Pelkään mennä faceen, jos siellä on viesti jossa mut jätetään tai just jättäneet haukkuu lisää. Pelkään katsoa puhelinta, mitä jos joku on koittanut soittaa tai laittanut viestin. Pelkään joka kerta kun saan viestin, että siinä sanotaan että "en halua olla enää missään tekemisissä sun kanssa", voiko kellekkää sanoa pahemmin? Onko mitään pahempaa kuin hylätä toinen? Ei ole, aina voidaan puhua, selvittää asiat ja sopia, jos hylkää ei ole mitään enää tehtävissä.

Koko ajan vaan väsyttää ja on niin turha olo et ei oo parempaakaan tekemistä kuin nukkua. Mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa tehdä. Kauhulla odotan huomista koulupäivää, pitäisi jaksaa olla aktiivinen ja tehdä parhaansa, mutta kun ei jaksa muuta kuin istua. Istumalla ei kiitettävää ansaitse, sillä saa vaan opettajan kiukkuseks ja huutamaan sulle...