Brendan tuoma hyvä olo ja voimavarat alkavat hiipimään pois. Viime viikolla ja vielä viikonloppunakin jaksoin olla iloinen ja minulla oli hyvä olla pitkästä aikaa. No kaikki kiva loppuu aikanaan, ei makeaa mahan täydeltä. Ahdistus, paha olo, masennus, jaksamattomuus lisääntyy ja kohta on taas tuskallisen vaikeaa...miksi sen pitää mennä niin? Miksei se voi mennä niin että menisi joskus hyvin pitempään, eikä tulisi ylitsepääsemättömän vaikeita masennusjaksoja, jotka vaan kestää ja kestää. Tunne, en osaa ees sairastaa enää oikein ja pakkomielle täydellisyydestä valtaa pääni taas. Ei tästä taas tule mitää...kokoajan väsyttääki. eilen tulin koulusta 5 jälkeen ja menin nukkumaan ja piti nukkua pikku päikkärit ja oho, kello soi ku on aamu. Tänään kävi vähän samanlailla, paitsi et heräsin puoltuntii sitten, mut silmät on ihan ristis ja oon menos kohta nukkuun takas ku ei pysy hereil. Väsymys on suurta ja nukkumises meneeki koko päivä aikaa suunnilleen mitä koululta jää aikaa sitten...koulussakin kaikki vaan vituttaa ja tulee kaikesta se olo, et en jaksa tehä tätä, onks pakko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti