Ahdistaa, miks en osaa tehä mitää oikein, en osaa ees sairastaa oikein. Miks mä en osaa tehä asioita oikein. Ahdistusta lisää jatkuva tappelu ruokaa vastaan minkä aina häviän ja mikä aina päätyy oksentamiseen. Miks en osaa pitää itseäni oikein kurissa? Onnistui se ennenkin, miks ei nyt? Miks nyt aina häviän? Oon häviäjä, häviän aina asiat, asioita, oli kyse mistä tahansa. Vihaan itseäni, päässäni pieni ääni sanoo kaikesta ruuasta että siinä on liikaa energiaa, sitten en kuitenkaan pysty olemaan syömättä ja sitten tulee huono omatunto syödystä ruuasta ja oksennan. Koulussa olen hotelli, ravitsemus ja catering puolella, joten siellä tulee syötyä usein. Se ei suinkaan helpota oloani. Syön koulussa, oksennan, syön uudestaan myöhemmin ja oksennan taas, pääsen kotiin syön välipalaa ja oksennan taas. Sen jälkeen ei tee enää mieli mitää. Seuraavana päivänä pitäydyn syömisistä niin et, en oksenna. Niin menee muutama päivä, kunnes taas sorrun syömään ja oksentelemaan. En halua oksentaa enää, miks en saa voimaa pitää itseäni kurissa vaan. Vihaan itseäni niin paljon että voisin oikeasti puukottaa itseäni pelkästä itsevihasta, ja montakertaa olen meinannutkin iskeä veitsen vatsaani. Vihaan tätä kehoa, vihaan itseäni. Vihaan sitä että paino on pysyny samana3 kuukautta eikä laskenu, vihaan ruokaa, silti rakastan sitä.
Koulu aiheuttaa paineita, entä jos ei tulekkaa sitä kiitettävää? Olen koittanut jaksaa ylitse voimieni joka päivä koulussa. Usein itkua pidätellen, kun on niin paha olo ja olen niin loppu. Mutta jokin pieni ääni siinäkin ruoskii minut jatkamaan eteenpäin. Pakko jaksaa, tai ei tule kiitettävää.Voimavarat riittävät enää tekemään noin 60%sesti asiat, opettaja vaatii 110%sesti minulta. En vain jaksa. Keskiviikkona sain kuulla kun joku sanoi minun ollessa tiskissä, jossa minun ei silloin pitänyt edes olla, ei siellä tarvita apua, siellä on jo kaksi Miiaa puhtaassa, olin yksin puhtaassa silloin. Olo oli muutenkin keskiviikkona surkea, olin oksentanut kahdesti jo puolenpäivän aikaan ja halusin vain jäädä vessan lattialle itkemään. Joku minussa sai minut kuitenkin liikkeelle ja jatkamaan itkukurkussa.
Nyt olen herännyt muutamana aamuna 5 aikaan eikä ole vain väsyttänyt enää, mikä mua taas vaivaa, yleensä nukun hyvin ja pitkään...eilinen menikin sitten 2 päikkäreiden lomassa kun väsytti...nyt pitää kuitenkin mennä jatkamaan aamupalan tekoa "lapsille" ja uuniin lisäämään puita. Oon siis mökillä ja tuli tarpeeseen loma täällä kaverin ja pikkusiskon kanssa. : P
Sä osaat tehdä paljon asioita oikein, kuten esim. auttaa mua, kun mulla on vaikeeta <3
VastaaPoista